Carmolis-tippoja

Köhä jatkuu, kohta jatkunut jo viikon. En tiedä mikä on kun edelliseltäkin mökkireissulta tuli tuliaisena kuume ja flunssa. Sitä kait sitten aina palelluttaa itsensä. Tällä kertaa lähti äänikin! En ole koskaan aikaisemmin menettänyt ääntä niin, että pelkkää pihinää vain kuuluu ja kurkkuun sattuu. Onpahan sekin tuntemus tiedossa. Silti olen ottanut aurinkoa, vaikka alkuviikosta oli kuumettakin...

Tänään olen jo puhunut puhelimessa, huomenna pitäisi puhua asiakkaille ja olla myyvä :D Jospa se puhe sieltä tulee.
Otan yleensä flunssassa/kurkkukivussa ukonhattu-uutetta, mutta tällä kertaa ostin Carmosil-tippoja ihan vain mainoksen (tai netissä selailun) uhrina. Terveelliseltä aineelta vaikuttaa ja kovin yrteille maistuukin. Teehen tiputtelin noita tippoja, kun en sokeria käytä niin ei tee mieli imeskellä yrteiltä maistuvaa sokeripalaa. YÖk. Kuvitelmakin etoo. Kovasti olivat nuo pastillitkin yrttisen makuisia, mutta auttoivat enemmän kuin Mynthonit.



Tein ruokaa ja etsin sipulia. Löysin yhden melkein märäntyneen keltasipulin sekä aikaa sitten ostettuja punasipuleita! Taitaa olle menneen päivän lumia...

Mysteerinen kännykänsuojus

Uskon kohtaloon ja siihen, että tietyt asiat vain tapahtuvat. Vastaisuudessa minun täytyy luottaa enemmän intuitiooni, sillä se osaa varoittaa minua. Oman itseni lisäksi kännykkäni pussukka on varsin mysteerinen!

Se katoo aina jossain vaiheessa, mutta sitten se ilmestyy tyhjästä kun olen lähdössä reissusta takaisin kotiin tai olen lähdössä reissuun. Se on aina kateissa pari päivää ja katselen sitä aina kissojen ja koirien kanssa. Käyn läpi paperipinot ja lattiat sekä mulistan käsilaukkuni. Eilen tämä pussukka taas ilmestyi tyjästä käsilaukkuuni juuri kun olin lähdössä ajelemaan Kuopioon. Olin vasta edellisenä päivänä katsellut tätä ja tonkinut käsilaukunkin eikä se lymyillyt silloin siellä! Usein tämä pussukka majailee jossain missä olen ladannut puhelinta, esim. lattialla, ikkunalaudalla tai tietokoneen vieressä. Kohta se on taas hukassa...

Minne karkasivat kesäpäivät

Kesäpäivien vietto parin viikon lomalla alkaa olla ohi. Enpä olisi uskonut mitä kaikkea loman aikana voi tapahtua. Juhannuskin alkoi ihan hyvissä merkein, mutta sitten siihen tuli mukaan kaikennäköisiä ihmissuhdesotkuja. Luulin erästä naista kaverikseni, mutta näin ei olekaan....


Täältä on kuitenkin noustu ylöspäin. Tällä viikolla helle on suosinut ja kaiken mahdollisen ajan olen käyttänyt ulkona istuskeluun ja lueskeluun. Tänään kerkesin olla melkein koko päivän ulkona!
Tosin välillä alkuviikosta näytti tältä...Yhtäkkiä tuleekin tummia pilviä, jotka täyttävät taivaan. Ensi viikolla palaan töihin. Ei mun pää kestäis ainakaan täällä kotikotona neljän viikon kesälomaa. Jotain suunnitelmia täytyisi sitten olla.

Edit. Muokkasin hiukan tekstiä sillä joku kävi vetämässä hernettä nenään. Tämä on oma blogini, minun henkireikäni johon saan kirjoittaa mistä lystään. En kerro asioista nimillä enkä puhu henkilöistä nimillä. Mieltäni ei pysty pahoittamaan, vaikka kuinka yrittäisi. Jos on oikeasti asiaa niin voi tulla naamatusten puhumaan eikä aukoa päätään netissä.

Jatkossa anonyymit eivät pysty kommentoimaan, bloggerin yms. tunnuksilla kyllä pääsee kommentoimaan.

Petturi II

Totuutta etsimässä,
ystävyyttä jättämässä.
Elämän hetkinä,
kuopattuina toiveina.

Yksi on jättänyt,
toinen on pettänyt,
kolmas on valehdellut.

Vilipitönkö tämä kolmas
vai lojaali petturille,
tunteiden pintaankuohu
säälipisteitä ei anneta petetylle.

Elämän perusarvot,
pilarit joihin nojataan,
huojuvat kahden välillä.

Halu luottaa
halu uskoa, toivoa
pitää muita rehellisinä.

Vaan aina joku tietää enemmän,
on intuitio sanonut jo aiemmin,
ei ole uskonut
että ei kannata luottaa
siihen mikä ei sanojansa pidä
ei puheluihin vastaan.
Ei kahville pyydä.

Porton asenne

Luulee, että vain suuri meri voi erottaa
ystävyyden juurtuneen.
Nuoruuden ja teini-iän yhteiset jaetut salaisuudet,
hetket kallisarvoiset.

Kateus, petturuus
avainsanoina uuteen vihaan
ystävyyden katkeamiseen.

Edes polvillaan anova pyyntö
ei voi tuoda takaisin sitä
mitä joskus oli.

Olettamus ikuisesta ystävyydestä
sitä ei ole olemassakaan.
Kaikki ei ole yhteistä, eikä moraaleja tunneta
Porton asenne kertoo kaiken.
Saisit hävetä.

Juhannusta!

Hyvää juhannusta kanssalukijoille!

Poikkeuksellinen luontokuva tällä kertaa viitaten siihen mitä juhannus on maalla. Juhannuksen aikohin perinteisesti tehdään maalla rehua samaan aikaan kun muu kansa viettää vapaata mökeillä.

Tämän piti ilmestyä vasta huomenna, mutta toivotellaan sitten jo tänään jussia kun ei ajastus toiminut...

Lomapullia

Olen aina ihaillut tekstiilien kuoseja, mutta alan opiskelun aloittaessani olen tarkastellut niitä vielä enemmän. Tiedän suunnitteluprosessin ja testausvaiheen. Pitkä on matka valmiiseen tuotteeseen asti. En ole koskaan pitänyt Marimekon Unikkokuosista, vihaan sitä.

Miina Äkkijyrkän alia Liina Longin lehmäkuosi on mielestäni hulvaton ja hauska. Se on erilainen. Äiti on saanu lahjaksi pari leivin/keittiöliinaa tätä kuosia. Otin ne heti käyttöön pullaa leipoessani.

Minä puolestaan ihailen ja kuolaan näitä Sanna Annukan suunnittelemia Kalevalahenkisiä kuoseja :D Joku päivä menen ja ostan jotain itselleni.


Tulin lomalla pariksi viikoksi tänne Pohjanmaalle. Eilen leivoin pullaa pitkästä aikaa. Tein korvapuusteja ja vaniljapullia. Korvapuusteista tuli jättiläismäisiä..mutta hyviä!


Äidillä on kukkia, toisin kuin minulla. Olen enmmän viherkasvi-ihmisiä ja pidän helppohoitoisista kasveista.

Näihin tunnelmiin ja kuviin. Juhannus menee kavereiden kanssa hiekkasärkillä Kalajoella!

Kaikki- paitsi kylmyys

Valo hiipii aamuyön tunteina verhon raosta,
se ei luovuta
vaan jaksaa koko päivän valvoa aina yön myöhäiseen.

Se koskettaa jokaista,
sillä varjossakin hentoa valoa.

Ystäviä, lomia, festareita, yöttömiä öitä.
Paljon musiikkia, paljon aurinkoa, paljon autolla ajoa.
Pieni kuurosade virkistää, ukkonen puhdistaa,
kesässä parasta on kaikki- paitsi kylmyys.

Valokuvatorstai ja Runotorstai jäivät kesätauolle, mutta minä kerkesin tehdä oman versioni haasteeseen. Joko muokkaan tätä tai teen uuden sitten elokuussa :d Tämänhetkinen parasta kesässä on tässä.

Hetken alla

Kevään ja alkukesän aikana olen herännyt uudestaan henkiin. Varsinkin kun koulu loppui pariksi kuukaudeksi. Opettajien antamat numerot pistivät vaan taas vituttamaan. Yhden opettajan asenne on vähän outo, hän ei tykkää siitä, että käyn töissä. Aina olen asiani hoitanut ja tehnyt enemmän omalla ajalla töitä ja aina olen ollut koulussa. Lisäksi jätin viimeisessä jaksossa yhden saakelin säilyttimen tekemättä niin eiköhän kakkosta anneta. Tältä opettajalta ei heru hyviä numeroita juuri koskaan. Vaan en minä onneksi koulussa ole numeroiden takia vaan sen takia, että opin :D Saan taas uuden ammatin.

Töissä on vielä pari päivää ja sitten olen kaksi viikkoa lomalla! Juhannus menee hyvässä seurassa Kalajoella mökillä :)
Loppukuusta tulen sitten takaisin töihin. Mukavaa pitää lomaa parissa pätkässä. Syksyllä minulla kyllä voi olla taas motivoitusmisongelmia koulun suhteen, koska tämä kyseinen opettaja on taas minun jaksollani. Minulla ei ole tapana nuoleskella opettajia, vaan annan tulla suoraan.

Töissä joudun ihan tarpeeksi nuoleskelmaan ja olemaan hymyilevä asiakaspalvelija ja myyntitykkikin välillä. Se riittää mulle, muulloin olen täysin oma itseni. Toki ihan kaikkea ei voi missä tahansa sanoa, mutta ehkä melkein.

Kesäilloissa on parasta auringonlasku. Viime lauantaina sain hetken mielijohteesta idean pienestä kävelystä, kun aurinko niin hienosti kimmelsi vasten Valkeisenlampea. Muutamia teinejä oli pussikaljalla ja pari lenkkeiljää tuli vastaan. Tuli sellainen olo, että haluaisi mökille.

Tämä kesä on erilainen. Ehkä tämä on muutosten kesä. En ole kiinni kenessäkään. En seurustele, minun ei tarvitse olla se, joka järjestäisi aikaa. Tulisi ja taas menisi. Muistelin, että siitä on ikuisuus kun olen ollut jonain kesänä sinkku. Ikuisuus. Ehkä teininä joskus. Joten nyt nautin tästä kesästä!

Ennen...ja nyt...

Luulin menevän vain tovin
tai sitten ikuisuuden
mutta menikin siltä väliltä
toipua ja ymmärtää.

Uusien unelmien ja toiveiden,
annan valua
kiemurrella ja muodostua kokonaisuuksiksi
sillä vanhaan ei kannata takertua.

Se on mennyttä,
nyt jo sydän hakkaa
kohti uusia meriä.

Tunnetilojen muutos,
haikeudesta ja kaipuusta
iloon ja valoon.

Oispa kesä ainainen.

Kun isä kaljat osti...

Silmiini on pistänyt viime aikoina paikallislehtien ja pienien sanomien otsikointi sekä tajuttoman huonot kuvat. Paikallislehdissä yleensä itse toimittajat ottavat kuvat ilman koulutusta pienillä pokkarikameroilla. Heidän pitäisi yksinkertaisesti mennä lähemmäs ihmistä! Parin viikon takaisessa eräässä lehdessä oli juttua kaupungissa olleista puutarhamessuista, mutta kuva oli otettu neljän ihmisen selästä, kun he katsovat jotain vihreitä puskia. Kuva oli ihan liian kaukaa ja ketä kiinnostaa ihmisten selkä!? Ellei juttu koske selkäkipuja... Tai vääriä työasentoja.

Näitä mahtavia otsikointeja tulee vastaan joka päivä. En tiedä miksi puutun tällaisiin pieniin asioihin, mutta joskus pienetkin asiat nyppivät, kuten itsestään selvyydet: Aurinkolasit suojaavat haitalliselta säteilyltä. Ei sitten mitenkään keksitty osuvampaa otsikkoa...

Joka toinen valo saattaa sammua, ei kerro mitään. Kyseessä on kuitenkin Kuopion kaupungin säästötoimenpiteistä, katuvaloja saatetaan sammutella syksyllä.

Puukalusteiden öljyäminen on aurinkoisen päivän puuhaa, kattamaton terassi on hyvä öljytä kerran vuodessa. Ihan liikaa tekstiä otsikossa. Otsikon pitäisi olla lyhyt ja napakka, jos vain mahdollista.

Kun isä kaljat osti on osuvin otsikko minkä löysin kahdesta paikallislehdestä! Jutussa seurattiin nuorison keväistä koulunloppumisjuhlimista. Yläasteikäiset menevät toiseen paikkaan kuin lukiolaiset ja kiirettä pitää ambulanssikuskeillakin kun humaltuneita ja sammuneita teinejä kuskataan vatsahuuhteluun tai kotiin. Isä oli tässä jutussa ostanut pienokaisellen kaljat illaksi.