Rannalla ajelehtien

Luovutin,

ajopuuna heittelehdin rannalta toiselle

ulappaa uutta katsellen

silti vanhasta rannasta haaveillen.

Unohdin saaren entisen

rannat kauniit

luulin sitä silloin ikuiseksi

omakseni, kohtalokseni.

Vaan vieraita olivat uudet rannat,

jokin ahdisti ja tuotti tuskaa

Kesäinen avoin mieli ajelutti vanhalle rannalle.

Rannalle, jonka kerran unohdin.

Josta silti haaveilin.

Luulin päässeeni yli.

Aluksi se oli vieras

näytti oudolta,

hetken päästä

se huumasi.

Ranta halusi minut takaisin asukikseen.

Vaan uskaltaisinko astua vielä rannalle,

jonka hiekalla varpaani poltin.