22.6.09

Petturi II

Totuutta etsimässä,
ystävyyttä jättämässä.
Elämän hetkinä,
kuopattuina toiveina.

Yksi on jättänyt,
toinen on pettänyt,
kolmas on valehdellut.

Vilipitönkö tämä kolmas
vai lojaali petturille,
tunteiden pintaankuohu
säälipisteitä ei anneta petetylle.

Elämän perusarvot,
pilarit joihin nojataan,
huojuvat kahden välillä.

Halu luottaa
halu uskoa, toivoa
pitää muita rehellisinä.

Vaan aina joku tietää enemmän,
on intuitio sanonut jo aiemmin,
ei ole uskonut
että ei kannata luottaa
siihen mikä ei sanojansa pidä
ei puheluihin vastaan.
Ei kahville pyydä.

6 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Intuitio on hieno väline. Se perustuu kaikkeen: tietämiseen, tuntemiseen, kokemukseen...

Muistatko sen pienen ketun pikku prinssissä. Se sanoi että "jos antaa kesyttää itsensä niin se voi tehdä kipeää". Ja silti se halusi kesyyntyä.

Hansu kirjoitti...

Isopeikko, Minusta ehkä tuntuu nyt ketulta. Pieneltä ketulta, koska olen liian kiltti ihminen. Vaikka en olekaan sinisilimäinen, mutta uskon ihmisistä hyvää, vaikka olenkin pessimisti.

Olli kirjoitti...

Runo on erinomainen työkalu tunteiden työstämiseen. Paljon paljon parempi kuin kirves.

Voimia Hansu!

Hansu kirjoitti...

Olli, No niin on! Oisin ehkä itsekin jo saanut kirveestä jos siihen olisin tarttunut..

Kyllä täältä selvitään! Tiedänpähän kuka on oikea ystävä.

Una Reinman kirjoitti...

Hieno.
Vakavia ajatuksia tosin täynnään...

Hansu kirjoitti...

Una Reinman, Kiitti. Niitähän sitä on mieli pullollaan....