Laatikoiden keskellä etsien exittiä

Tämmöstä täällä nyt tällä erää on. Keittiö (keittokomero) on täynnä pahvilaatioita. Parveke on täynnä jätesäkkejä ja kämppä on muutenkni ihan hujan hajan. Tänne pitäisi mahduttaa erinäisten järjestelyjen takia sunnuntaina uuden asukkaan kamat..ja maanantaina on oma muutto uuteen asuntoon. Saimme siis kahden kaverin kanssa himoitsemamme omakotitalon alakerran ja kellarin :D Ihanaa! On kiva muuttaa kivempaan kämppään ja autollekin on ihan oma paikka tästä lähtien :)

Puuttuva palanen

Draamaa kavereiden keskuudessa,
yhdet eroaa,
toiset vasta alotti seukkaa.

Yhdistävä tekijä kaverit,
pienet on piirit,
tärkeintä rakkaus.

Sovussa eletään,
aika ratkaisee,
sitten myös kaverit ja rakas
ehkä samassa tilassa sovussa.

Tutkiva toiminta kiinnosta ei,
havaintopäiväkirja ja tutkimus
suoraan perseestä.

Lisää hommia, lisää tehtävää
kaiken kruunuksi
työpaikan ilmapiirin keskustelu.

Jouluko tulee,
ei paljon kiinnosta,
on vaan pimeetä.

Tää oli nyt tällasta, kunhan suolsin päästäni tunteita ja ajatuksia. Nyt olisi kiikarissa kavereiden kanssa omakotitalo! Jos vaan saadaan se, kaikki peukalot pystyyn! Koulu ei kiinnosta. Työpaikalla on tänä iltana keskustelu työkavereiden ja koko paikan ilmapiiristä...äääh nimettömänä piti tehdä lappunen, joka täytyy nyt viedä vielä työpaikalle ennen kuin varsinainen keskustelu on... Olis jo kevät!! Huomaan itsessäni samat masentavat asiat kuin vuosi sitten. Omaan mieleen vaan vaikuttaa niin suunnattomasti tuo pimeys. Onneksi sentään tuli vähän lunta taivaalta :) Ja on monena iltana rakas kainalossa ;)

Havaintoja

Jouluun ei ole enää kuin reilu kuukausi! HUH! Tässä on taas härdelliä mukana, muutetaan kahden kaverin kanssa yhteen loppukuusta. Kämpät irtisanottu ja yks on jo asunnoton...Ei olla vielä löydetty asuntoa, mutta toivon mukaan löydetään. Kyllä kolmioita ainakin on runsaammin markkinoilla kuin neliöitä. Oman vuokranantajan kanssa en ole ollut liiemmin yhteydessä vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen. Nyt hän piti näytön jo täällä kämpässä jollekin ihmiselle ja lukitsi minut ulos kämpästäni. Tulin poikakaverin kanssa vähän ennen kymmentä kämpille ja kas kummaa oli sitten turvalukkokin laitettu kiinni! Meinas hermo mennä, mutta soitin itse ihanalle vuokranantajalle ja hän tuli avaaamaan oven...

Tänäaamuna hän taas soitti ja ehdotti näyttö kuudeksi. Sanoin, että olen itse täällä, mutta saa tulla katsomaan. Ei käynyt, en saa olla näytön aikana omassa kämpässäni... Vähän stressaavaa. No huomenna hän tulee katsomaan jonkun ehkä tulevan vuokralaisen kanssa kämppää.
Ärsyttää suunnattomasti tällainen näyttörumba. Pitää kuitenkin vähän aina siivota ja olla varpaillaan.


Tutkivan toiminnan kuvallisella kurssilla pidämme havaintopäiväkirjaa. Jotain hassua oli ylimmässä kuvassa. Kalpan toimisto ja rinkeli-kyltti, jossa on pienellä Valion pingviinikin :D Lisäksi tämä auto ei minusta ole hyvän maun muotoilua värinsä ja lintulautansa puolesta. En oikein näistä amistyyleistä välitä..

Täällä ollaan kohta elämä paketissa, pahvilaatikoissa kunhan uusi kämppä meille löytyy. Ei haluttu uutenavuotena muuttaa vaan mieluummin nyt joulukuun alussa! Itsehän olen uudenvuoden aattona töissä samon kuin jouluaattonakin. Välissä kipaisen kotopuolessa porukoita katsastamassa.

Kuopioonkin lumi tuli eilen ja tänään puolet suli pois. Tässä on rehkitty töissä muutama päivä kiireavussa ja sairasta tuuraten. Nyt taas isken kouluhommien ja neuleiden kimppuun!

Kuvien selailua, päivien läpikäyntiä

Vietin noin päivän koneen ääressä ja selasin kuvia. Ifolorilla oli tarjous, jolla olisi saanut pienen kirjan postikulujen hinnalla. Tein kirjan, mutta pikkuruinen mokkulanettini ei suostunut eilen yhteistyöhön kanssani, vaan toimi erittäin hitaasti. Siinä jäi sekin kirja tekemättä. Tarjous nimittäin loppui eilen. Vähän viimetipassa liikkeellä taas kerran.

No, teen tässä kunhan aikaa taas liikenee suuren kirjan, johon upotan paljon vuoden aikaisia kuvia. En ole juuri kehitellyt tai teettänyt kuvia varmaan vuoteen.

Kuvausharrastuskin on vähän katkolla, kun ei tunnu olevan sopivaa aikaa, sopivaa kohdetta, sopivaa säätä tai vain sopivaa fiilistä.


Koulussa on meneillään tutkivan toiminnan jakso. Perin puuduttavaa teoriaa yhdistettynä ryhmätutkimukseen ja kuvalliseen työhön sekä ruotsin opintoihin. Pimeä aika tulee kohta ja sitten jaksaa vielä vähemmän keskittyä puuduttaviin teorioihin ja tutkimusmenetelmiin.

Kaappejakin olen käynyt lävitse, sillä varasin kirppikseltä pöydän kuudeksi päiväksi. Toivottavasti tavarat ja vaatteet menevät kaupaksi. Vaatteita en tule säilyttämään kyllä kirppiksen jälkeen, vaan nakkaan ne kierrätykseen. Hinnoittelin tuotteet kyllä siihen malliin, että pitäisi mennä kaupaksi ja varsinkin kun valitsin tällä kertaa kirpputoreista laadukkaamman...

Lauantaina vietettiin jo työporukalla pikkujouluja. Käytiin hohtokeilaamassa, syömässä (etanoita ja lihaa! Nam!) ja vielä vähän muutamat juomassa :) Mukavaa oli. Muutoin työpaikalla on viihdytty aika vähän, koska töitä on ollut edelleenkin todella vähän.... Jospa se tästä joulua kohti ja koulussa kyllä riittää tekemistä.

Niin, mitä uutta elämässäni on. Hmmm. Tässä on mennyt vuosi ihan yksikseen ja nyt en olekaan ihan yksin enää. Kavereita on ja ystäviä, mutta tällä kertaa viittaan miespuoliseen asiaan ;)
(eli ei kannata ihmetellä mihin se aika aina juoksee ja blogi ei päivity itsekseen...)

Miltä nyt näyttää

Lomalla käväisin melkein viikon kotopuolessa. Huomasin taas päivien aikana etten enää kovin hyvin viihdy kotopaikkakunnallani. Savosta on tullut oma kotini. Täällä on ystäviä ja kaikkea kivaa.
Kotona oli tapahtunut jotain. Oli tullut syksy ja kylmyys. Lapioita oli maassa parit kappaleet. Autokatos odottaa valmistumistaan ja maakellari häviää pellon reunasta. Autoon vaihdettiin samalla reissulla talvirenkaat. Nyt auto pitäisi jaksaa katsastaa joku syksyinen päivä... Ei vaan huvita millään, mutta on se lähdettävä joku päivä katsastusreissulle.
Mokkulakin pitäisi jaksaa vaihtaa laajakaistaan. En jaksa mennä sinne liikkeeseen narisemaan. Jos vaan netin kautta pystyy tilaaman ja perumaan :D Vähä laiskuutta ilmassa. Silti olen ollut tehokas.

Ensimmäinen jakso nimittäin koulussa on takana ja kaikki hommat tehtynä! Numeroita odotan innolla..Ei nimittäin ole hajuakaan millaisen numeron saan. Tein nimittäin tyystin erilaisia tuotteita kuin aiemmin ja kesken arvionnin eräs luokkatoveri alkoi huutamaan minun puheenvuorollani ettei sitä saa korostaa että käyn töissä, koska muutkin luokalla käyvät töissä. Eivät toki kaikki, mutta aika moni. Itse hoidankin työni eri tavalla ja kerron kun olen poissa koulusta. Taisi kateus iskeä luokkalaisiin. Sanoisin törkeää käytöstä heiltä. Olen aina hommani hoitanut ja siitä antoivat opettajat ja opponojia palautetta.

Vielä voi kuitenkin ihailla joinakin päivinä auringonvaloa ja syyssäätä. Ennen kuin tulee täysi talvi ja pimeys. Elämääni on tullut viime aikona uusia sävyjä, uusia tunteita, uusia tekemisiä ja miettimisiä. Arvoituksellisuus jatkuu. En olekaan nyt pessimisti.

Missä on valo

Harmaus on sivuuttanut valon. Silti jotenkin tämä syksy on tehnyt minut niin iloiseksi. Elämässä on paljon kivoja juttuja, joista repiä vähän iloa. Ei kannata stressailla tai olla yltiöhuolissaan mistään. Olen aloittanut (tai ainakin yrittänyt aloittaa) lenkkeilyn ja sitten ihan kunnolla uimisen. Kouluhommia on vaan välillä ihan riesaksi asti. Niin, että niitä joutuu tekemään jopa viikonloppuna.

Syysloma on ihan kohta käsillä. Silloin vain neulon ja luen kirjoja. Käyn kotoseuduilla ja kunhan olen ilman huolia.

Töissä mennään samalla kaavalla, vähän niinkuin minimituntikaavalla... No säästellään tässä tunteja niin ei toivon mukaan tule takaisinmaksua Kelalle. Se ei ole kivaa hommaa.

Hengissä siis ollaan, jahka tässä jaksan niin kertoilen joistain leffoista tuonne Löhösohvan puolelle...

Luihin ja ytimiin, karvoihinkin

Vasta oli kesä ja nyt jo töissä katsellaan joulun sesonki-infoa! Parin viikon päästä saapuvat ensimmäiset joulukamat. On tämä hurjaa! Aika menee niin nopeasti. Koulukin on reilun vuoden päästä osaltani ohi ja vastahan minä sen aloitin ja asuin tuolla Neulamäessä kämäsessä solussa. Tässäkin kämpässä olen asunut kohta kaksi vuotta. Uutta etsiskelen viimeistään kevääksi, koska kesällä minulla ei todellakaan ole vara maksaa tätä huisia vuokraa. Jos ei kämppää löydy niin sitten muutetaan kaverin kanssa saman katon alle. Siinä olisi taas oma asennoitumisensa kämppikseen.

Olen tunneihminen henkeen ja vereen. Silti pieni järki kuultaa läpi asioista ja päätöksistä. Silloin tällöin saan suuria tunnepuuskia, sellaisia purkauksia. Joko vihan purkauksia tai surun purkauksia. Ilon purkauksia on silloin tällöin :) Harvemmin yksin. Viikolla koin taas itseni yltiöyksinäiseksi ihmiseksi, vaikka minulla on kavereita. Olen koti-ihminen ja harvoin jaksan raahautua kaupungille. Mieluummin käperryn huopaan, neulon ja katson kivaa ohjelmaa tv:stä. Koti-ihmisenä tykkään myös laittaa ruokaa ja leipoa. Ruonlaitto on tyssännyt yksin asuessa, kun ruokaa saa mättää roskakoriin. Yksin syödessä minulla ei ole ruokahalua eikä minua huvita laittaa mitään erikoista, koska sitä saisi syödä viikon tai nakata yli puolet roskiin. Sama pätee leivonnaisiin. Sämpylöitä voi pakastaa, mutta entäs omenatorttu?

Kohta tulee vuosi siitä kun olen viimeksi seurustellut. Ihmisiä kohtaa monissa tilanteissa, mutta ei ole tullut sykähdyksiä. Aina on jokin ollut pielessä ja luotan intuitiooni täysin näissäkin asioissa. Loppukesästä kohtasin erään kivan ihmisen. Harmikseni hän asuu kauempana, on minua vähän nuorempi ja on vasta eronnut. Vasta eronneena hän ei halua juuri nyt mitään vakavaa, vaan on ylivarovainen ja todella huono kaikenlisäksi pitämään yhteyttä! Silti intuitioni on totaalisekaisin. Intuitio ei kerro mitään vaan on pistänyt nyt pillit pussiin. Tunnepuoleni kertoo enemmän. Ihastusta, kaipuuta. Katson hänen niskaansa ja profiiliaan kun hän on parvekkeella tupakalla, se tunne. Ehkä se on sitten intuitio. Se haluaa jotain kertoa, kuinka paljon välittää ja haluaa yrittää. Olen malttamaton ja koin turhautuneisuutta. Olin varma, että hän ei välitä, hän jättää, pettää yms. Minusta on tullu totaalisen epävarma suhteissa... Juonne edellisestä suhteesta, kun minua mies ei tiennyt haluaako olla vaiko ei halua olla. Entinen mietti ja mietti, pelasi samaan aikaan minun ja toisen naisen väliä. Tämä oli sen jälkeen kun hän oli jättänyt minut, mutta ei osannutkaan olla yksin ja ilman minua. Näimme ja itkin, olin surullinen, masentunut. Mies lähti kun kysyin. Hän juoksi karkuun ja kuoletin tunteeni, koska ei meistä olisi mitään suurta voinut tullakaan. Täysin erilaiset lähtökohdat suhteessa. Kesällä näimme eksän kanssa ja luulin, että ollaan kavereita. Nyt hän halusi taas jotain muuta.

Ei voi muuta todeta kuin, että tunne-elämä on kyllä heittänyt totaalista häränpyllyä edestakaisin. Itse olisin valmis uuteen suhteeseen, kohta on kuitenkin vuosi jo kulunut edellisestä.

Mikä vika edellisissä suhteissa on ollut.? En kai vain ole kohdannut oikeaa ihmistä. Luulen, että minulla on tietty kuva mielessäni unelmamiehestä. Millainen sen pitäisi olla. Jos kuva onkin väärä ja olen aina tarttunut liian lähellä oleviin ratkaisuihin ja vääränlaisiin miehiin? Jos minulle ei sovikaan pitkät, harteikkaat tummat miehet? Onko kaikki kiinni ulkonäöstä? Sisin kuitenkin ratkaisee, mutta ensimmäisenä katsoo aina ulkonäköä...

Yksinäinen lauantai-ilta on täynnä lukuisia pohdintoja!